Rhoscfflach Seren Telyn on...
 ... kutsumanimeltään Siiri
 ... rodultaan Welsh Cob, sektio D
 ... syntynyt 01.05.2005, ikääntyy yhden virtuaalivuoden kahdessa kuukaudessa
 ... sukupuoleltaan tamma
 ... väriltään punaruunikko
 ... 147 cm korkea
 ... Tessa J. :n kasvattama
 ... Katri P. :n omistama
 ... koulutukseltaan Helppo A, rataesteet 120cm, maastoesteet 100cm sekä valjakko

 ...estepainotteinen
 ... 0 x estesijoitus, 0 x koulusijoitus, 0 x kenttäsijoitus, 0 x valjakkosijoitus
 ... ei mainittavaa näyttelymenestystä

Hörähdys teille ystäväiseni, olen iloinen ja pirteä welsh tamma nimeltään Rhoscfflach Seren Telyn, mutta näin ystävien kesken vain Siiri. Olen rauhallinen hevonen, mutta en monen hoidettava. Rakastan omistajaani Liraeliä ja häneen ei muut kajoa, koska hän on minun sokeripalatasku. Olen hyvätapainen nuorihevonen, joka kaipaa myös paljon huomiota ja paljon nameja. Täynnä energiaa oleva tamma, johon kannattaa tutustua hieman tarkemmin.

hoitaessa:
"Yleensä minut laitetaan käytävällä, täten että olen molemmin puolin sidottu kiinni, etten mukamas pääsisi tekemään mitään ilkeää, no kilttihän minä olen, tai siis ainakin omasta mielestä oikein herttainen tamma. Karsinassa kuulemma pyörin liikaa ja uhittelen mukamas, enhän minä, en vain pidä kun ne tunkeavat luokseni ja yrittävät harjata, taino ehkä jotain pientä mutta ei se ole se syy. No käytävällä laitettaessa seison nätisti, enkä niin juurikaan perusta hoitajan harjaukseen vaan nuokun mieluummin siinä narujen tukemana pään paino niille. siinä on hyvä rauhoittua kun hoitaja harjaa. Mahan alta voin olla hieman herkempi harjata, mutta kyllä ilmaisen sen aika hyvin, jos hoitaja harjaa liian kovakouraisesti minua, esim vaikka nyt luimimalla ja päätä nyökyttämällä mutta en potkaise kuitenkaan, voisi jäädä vaikka namipalat huonolla onnella väliin kokonaan. Ideaa en älyä miksi minun pitää nostaa jalkaa kun hoitaja tökkii ihmeellisellä vääntyneellä kepillä jalkojani jota kutsuvat kaviokoukuksi, no se helpottaa kenkien taakkaa jaloissa, mutta idea on huono. Päätä myös varon, jos hoitaja vahingossa tökkää silmääni sillä harjalla tai tahallaan, eihän sitä koskaan voi tietää. Pestessä minä innostun usein vähän pomppimaan siinä ja yritän leikkiä ja saada hoitajankin iloiselle tuulelle, mutta usein tämä menee hukkateille ja hoitaja alkaa kiljumaan minulle, vaikka yritin vain piristää. Tykkään jokatapauksessa vedessä leikkimisestä ja etenkin pesuista kesällä. Kääreet hoitaja voi ihan rauhassa laittaa jalkaani etten siitä enempää kommentoi, riippuu onko se laittanut ne liian kireälle ettei veri kierrä suonissa. Suojatkin ne saavat laittaa minulle ilman että siitä mitään erillistä kommentoisin. Huijui, satula tulee, äkkiä korvat luimuun ja uhitellaan vähän niinkuin muka potkaisemassa olisin, omistajani Liraelille en tee, koska hän naurahti minulle viimeksi kun en osaa kunnolla uhitella, mutta pienemmät hoitajani kuitenkin vähän kammoavat minua *leveä hymy*. Satula tulee laittaa selkääni kevyesti, en tykkää jos se rojautetaan sinne, koska silloin mie kyllä puraisen hoitajaa. Satulavyötä laitettaessa minä yritän pullistaa, mutta idea menee vähän huonosti, kun se satulavyö yltää ihan leikitenkin minun mahani ympärille. Suitset ovat kivat kun ne saavat minun pääni näyttämään siron kauniilta, joten kuolaimet vaan automaattisesti suuhun, mikäli ne vain ovat talvella lämpimät ja ympäri vuoden kuitenkin ihan puhtaat. Kalisuttelen vähän kuolaimia kun hoitaja yrittää laittaa poski ja turpahihnoja kiinni, ihan omaksi huvikseni, en minä pahalla ja usein hoitajankin alkaa nauramaan kun kalisuttelen niitä."

ratsastaessa:
- kentällä:
"Taas se ratsastaja nousee selkääni notkeasti kuin norsu hän kapuaa selkääni. Harvemmin se räsähtää selkääni raskaasti vaan kevyesti, siis jos seison paikallani kiltisti. Seison nätisti paikallani kun ratsastaja mittaa jalustimia ja mahdollisesti kiristää satulavyön etten siitä turhaa hötkyile niinkuin nuoremmat hevoset. Minä seison oikein nätisti, enkä pelästy siinä mitään, kun tiedän että saan huutia jos lähden ilman käskyä. Kun tunnen kevyen puristuksen kyljissäni niin liikun eteenpäin kävellen, toimin ratsastaen sanoin hyvin pohkeella että ohjat ovat melkeimpä sanoen turhat koko hommassa. Aluksi katson saako ratsastaja tahtonsa läpi, siis niinkuin käskeekö hän jos lähden kentän keskelle päin punkeamaan niin komentaako hän poheavulla minut uralle takaisin vai saanko mennä kentän keskelle pyörimään tai seisomaan, jos saan niin en varmasti liiku koko tuntina, jos en niin tajuan että ratsastaja päättä mitä tehdään, joten nöyrästi kuuntelen häntä. Alkukäynnissä liikun hyvin ja liikun eteenpäin halukkaasti, enkä laahusta. Kun ratsastaja ottaa ohjastuntumaa tiedän että kohta saan siirtyä toiseen askellajiin tai sitten tehdään jotain muuta kivaa. Olen hyvä ja virkeä hevonen hyvälle ja eteenpäin pyrkivälle ratsastajalle, en aloitteliolle. Ravissa liikun hyvin ja tasaisesti, tai näin olen kuullut että siellä on hyvä istua harjoitusravissa. Haen heti alkuravissa tuntumaa ja tukea kuolaimeen että voin ottaa siitä hyvän tuen jonka Lirael pystyy antamaan hyvin. Ravissa alan siis taivuttamaan kaulaani todella hyvin tai niin sanotaan, mutta takapään mukaan saanti vaatii hieman enemmän verkkausta ja pientä laukkaspurttia. Sisäpohjetta kuuntelen minkä voin ja yritän toimia mahdollisimman hyvin ratsastajan ohjeiden mukaisesti. Ravissa lisäykset ja koonnit onnistuu leikiten. Laukassa minun pitää saada ainakin kerran tehdä kunnon spurtti että jaksan sitten taas kuunnella, yhden kunnon spurtin jälkeen, vaikka ei olisi edes kovin pitkä niin se riittää, sitten jaksan hyvin kuunnella ja tehdä laukassakin paremmin kuvioita. Esteillä minä menen sitten kovaa, tykkään siitä kun saan mennä kovaa eikä sitä kukaan kiellä ja joskus riistänkin kuulemma. Jaksan hyvin nostaa itseni esteellä ja ratsastajan on helppo vain roikkua mukanani kun menen.

-maastossa:
"Jippiaijee, päästään maastoon hieman irrottelemaan. Ratsastajan kääntäessä minut kentän sivusta maastoon päin, minä kävelen hieman nopeammin ja ratsastaja pidättää siinä vaiheessa minua etten lähde jo laukalla kohti maastoja. Etenkin rakastan pitkiä vaelluksia, jos jäädään vaikka samalla syömään, jota teemme paljon Liraelin kanssa, siis silloin kun emme kierrä kisakentillä pokaaleja haalimassa. Maastossa innostun usein liikaa ja tarjoan usein ravin suhteen esim. laukkaa. Maastossa menen mielelläni reippaasti eteenpäin, reippaammin kuin kentällä. Maastossa en todellakaan säiky mitään, vaan minähän menen, mikään puskasta yllättäen hypännyt jänis ei minua säikytä, ei ollenkaan, että ratsastaja voi vaan istua ihan rauhassa selässä etten lähde karkuun sitä niinsanottua niin kamalaa asiaa. Jippiaijee, vihdoin päästään laukkaamaan, laukassa saatan tehdä pientä ilopukkia, ei ole todellakaan isoja vaan pientä päästelyä suuremmista iloista. Myös maastoesteet hyppään hyvin, ei siinä mitään, samalla tavalla kuin kentällä tosin se nyt on paljon hauskempaa maastossa hieman vetää kun kentällä tyhmää rataa, maastoesteillä minä todellakin menen, siistin hienon puhtaan radan vedän melkein joka este tai masatoestekisasta. Maastossa on mukava mennä yksin, mutta ei muiden hevosten seura haittaa, kunhan saan mennä ensimmäisenä ja johtaa tätä porukkaa, muussa tapauksessa minä ryssin sinne eteen tykkäsi ratsastaja tai ei."

- kisoissa:
"Aamulla aikaisin se hoitaja hakee minut tarhasta ja harjaa varmaan kolme tuntia minua, hyvä ettei karvapeite kokonaan lähde kun hinkkaa liat pois, no hyvähän se on että näytän oikein kauniilta. Se pistää shakki ruutuja joskus lautasilleni ja letittää usein harjani ja häntäni, sitten pistetään kevyt loimi ja kuljetussuojat, hervottoman isot, hyvä että jalkoja pysyty liikuttamaan kun ne häiritsevät, sitten minut laitetaan siihen pieniin koppiin, jossa onneksi minulla on heinää ja saan usein porkkanaa tai omenia kun menen niin nätisti siihen koppiin. Hetken se kestää se matka siellä tärisevässä kopissa kun pääsen pois ja minähän tulen hienosti sieltä pois, pientä hirnahtelua saatan päästää kun tullaan uuteen paikkaan tai vaikka vain kotitallille takaisin. Hoitaja ottaa suojat ja loimen pois ja sitten se laittaa satulan ja suitset minulle ja alkaa alkuverryttely. Verryttelyssä kävelen ja menen niinjanäin mutta en liian hitaasti että ratsastajani karjuisi minulle, estekisojen lämmitelyssä minä liikun ja menen ne verkkaesteet ihan kevysesti yli vaikka silmät kiinni. Kisasuorituksessa minä kyllä panen parhaat kortit peliin ja menen koulussa nätisti ja kuuliaisesti peränannossa ja esteillä mennään puhdas suoritus uskomattoman nopeassa ajassa."

tarhassa/laitumella:
"Vihdoin, vihdoin pääsen tarhaan piehtaroimaan ja syömään. Heti kun pääsen tarhaan etsin kuivan kohdan ja alan piahtaroimaan, jos koko tarha on kurainen niin repäisen itseni irti hoitajan kädestä ja etsin tarhan ulkopuolelta sopivan kuivan kohdan jossa piehtaroida, jos hoitaja ei anna minun erikseen piahtaroida ennen kuin vie minut mutaisen likaiseen tarhaan. Sitten minä syön jos mitään ruokaa on, muussa tapauksessa minä vain nuokun siellä muiden mukana. Laitumella tietenkin syötävää riittää joten siitä kaikki irti minkä voi, syön syön kun viellä voin. Laitumella pitää myös vähän irrotella ja vähän uhitella muille ja leikkiä niiden kanssa. Minä harvemmin olen se riidanhaastaja, lukuun ottamatta satunnaisia tilaisuuksia, nojoo silloin se ärsytti tai jotain. Laitumella osaan pitää kuitenkin huolen omasta kunnostani, vaikka minua ei liikutettaisikaan muutamaan päivään, mutta olen silti silloin energisella päällä."

Rhoscfflach Seren Telyn polveutuu hienosta suvusta, josta löytyy myös vanhempaa linjaa.

Tessan sukuselvitys tälle upealle tammalle;

"Rhoscfflach Seren Telynin suvussa yhdistyy virtuaalisen cob-kasvatuksen kulmakivet, ilman kuitenkaan A.W. Magicalin tai NW's Missyn vaikutusta. Telyn on oma kasvattini kolmannessa polvessa ja olen tuntenut osan tamman suvussa esiintyvistä poneista henkilökohtaisesti.

Telynin isän, Rhoscfflach Taniwr Ddun, isälinja on varsin harvinainen. Rhoscfflach Dewin on yksi Mr.Wonderin harvoista orijälkeläisistä. Dewinin omat jälkeläiset ovat upeita kilpaponeja (mm. Ch Rhoscfflach Dewdrop, ktk III). Rhoscfflach Thaniwchin isä on edesmenneen Sprietlandin kasvatti, Sprietland's Black Magic, jonka isän Sprietland's Regentin tuntevat varmasti monet. Thaniwchin emä on upea laatutamma Someone, jonka jälkikasvu on aivan uskomattoman mahtavaa. Kantakirja-ponit H.T. Dunharg ja H.T. Damier (kasv. Tiina.S) ja Luana's Vala (kasv. Kata.L).

Telynin emälinja on varsin mukavaa katseltavaa omasta näkökulmastani. Sieltä löytyy upea, kolme kantakirja-varsaa varsonut, II-palkinnon kantakirja-tamma Blue Bell's Wild Moon, jonka emänemä on upea C-sektion Heaven Must Have Sent You ja emänisä champion-ori Kilimanjaro. Tietenkään ei pidä unohtaa Wild Moonin isää, legendaksi kuolemansa jälkeen tullutta, Rosegarden's Black Moonia. Ori vaikutti cob-kasvatukseen suuresti ja on yksi rakkaimmista poneistani. Black Moon oli kantakirjassa III-palkinnolla, virtuaali muotovalio, YLA3-palkittu ja voitti lukemattomia ratsastuskilpailuja. Ja oriin jälkeläisnäyttö on erittäin vahva. Taur e-Ndaedelos's Loomin on upea II-palkinnon kantakirja-ori, josta on mm. Taur e-Ndaedelos's Moria (ktk III) ja Rhoscfflach Lómien (ktk III). Faeldwyn Rhion on oma tuontiorini, joka jätti tänne mm. kantakirja-tamma Ceridwyn Rosebudin."

Minä itse sanoisin tässä vaiheessa Telynin omaavan suvun josta löytyy niin RBM-linjaa, TNL-linjaa (ja Loominhan oli oma kasvattini ja entinen orini) sekä Wonder-linjaa.

Ei vielä jälkeläisiä. Jalostuskäytössä.

vanha

Telynin kisat 07.06.2005 ->

-