Ikiajan
verran
Halusin katsoa sinuun viimeisen kerran.
Halusin upota siihen hetkeen -
sinun kauneuteesi, puhtauteesi.
Värittömän ihosi varjoihin,
joita aurinkokaan ei pystynyt valaisemaan.
Sinun kuunkelmeisiin kasvoihisi,
niin viattomiin, jotka kertoivat minulle aina totuuden.
Et ehkä ole enkeli,
mutta suojelet minua silti.
Et ehkä ole sankari,
mutta pelastat minut silti.
Et ehkä ole jumala,
mutta tiedät silti kaiken minusta.
Upotaan hämärän hetkeen,
antaudutaan toisillemme.
Annetaan tunteiden viedä,
eikä kuunnella itseämme.
Kuunnellaan meren myrskyistä raivoa -
kuinka vaahtopäät lyövät rantaan.
Kuunnellaan kuinka ilma kiitä korviemme ohitse
kuin tuulispää.
Sillä hetkellä me sulaudumme yhteen,
kätemme yhdistyvät, mielemme yhdistyvät.
Sydämet sykkivät samaan tahtiin,
tanssivat rinnassamme valssia.
Me olemme yhtä, yhteydessä, yhdessä.
Ikiajan verran.
Carabella-uskonnontunnustus
Carabella siunatkoon meitä ja naurattakoon meitä.
Käyköön hänen tahtonsa lävitse harmaan kiven
ja viihdyttäköön hän meitä täällä joka päivä.
Antakoon hän meille joka päivä pienen ripauksen Egesian kostoa,
jotta me opimme luottamaan Trinidean illuusioon.
Antakoon hän meille meidän rikoksemme anteeksi,
jotta emme haihtuisi, kun kaikki kaunis katoaa.
Ja olkoon hän ikuisesti sydämessäni,
kaikkien näiden valheiden verkon keskellä.
Tuokoon hän meille välinpitämättömyysleikin
ja antakoon hän tunteittemme syntyä ja kuolla
vesiväritaivaan alla.
Ja lasienkeleihin,
kuninkaaseen ja prinsessaan,
kosketukseen ihollasi
ja leikkiin sydämillä.
Amen.
Surusiiven laulu
Teit minusta instrumentin haikeaan lauluun,
vihan ja rakkauden tunnustukseen.
Annoit sävelieni tanssia ruusunlehdillä
saadaksesi sen haikean sävyn.
Olin sinun huilusi,
sinä puhalsit minuun elämän;
annoit minulle kaiken mitä halusin.
Sinä herätit minut henkiin
sinä hetkenä kun halusin sitä eniten;
sillä olin löytänyt sinut.
Sain kuulla ystäväni viulun murehtivat sanat,
sinun tuskantäytteiset kyyneleesi.
Eikä minulla ollut enää enempää tuotavaa
jo niin täydelliseen suruun,
joten minä toin ilon.
Toin luoksesi ne iloiset nuotit,
ne sävelet, ne sanat, joita kaipasit:
loin sinulle kappaleen, jonka piti olla täydellinen.
Mutta huomasin, että kappaleeseen oli jäänyt yksi surullinen sävel,
joka sai aikaan haikean melodian,
surusiipien lennon.
Sinä yritit, sinä halusit
minä annoin kaikkeni.
Ja se toi takaisin sinun elämäsi,
joten me teimme toisillemme vastapalvelukset.
