VÄLINPITÄMÄTTÖMYYSLEIKKI

Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11

Looking back at me
I see that I never really got it right
I never stop to think of you
I’m always wrapped up in things I cannot win.
You are the antidote that gets me by
something strong like a drug that gets me high.

Katson maahan putoilevia pisaroita, joita sataa valtavina ryöppyinä. Huokaisen turhautuneena ja hymähdän vielä senkin jälkeen. Hiukseni ovat läpimärät ja pisarat putoavat tasaiseen tahtiin jo valmiiksi märkiin hiuksiini. Hengitän tasaiseen tahtiin kuullessani askeleita takaani. En käänny katsomaan vaan jatkan matkaani eteenpäin. Askeleeni eivät hidastu edes takanani seuraavan hahmon saavuttaessa minua. Jalkani koskettavat märkää maata ja muta painautuu kiinni kenkiini. Minun on pakko jatkaa matkaani paljastamatta itselleni, kuka liikkuu perässäni.

Se oli yksi aamu. Yksi lokakuinen, harmaa ja ankea aamu, jolloin saavuit pelastamaan minut. Olin odottanut unelmien prinssiä, mutta se et ollut sinä. Et vain voinut olla. Hymyilit valloittavasti, mutta minä epäilin. Naurahdin, kun astuit sisään siivottomaan asuntooni ja vilkuilit ympärillesi. Sinä pelkäsit, eikö niin?

Pelkäsit sitä mitä oli vastassasi, pelkäsit mitä oli tulossa ja mitä se oli nyt. Eikö niin?

What I really meant to say
is I’m sorry for the way I am
I never meant to be so cold
never meant to be so cold.

Saatoit huomata, että luin sinua kuin avointa kirjaa. Olit aina ensimmäisenä huolehtimassa jostain asiasta – tai jostakusta. Minusta. En ymmärtänyt sitä ja tuskin sinäkään ymmärsit. Se ei silti estänyt sinua näkemästä totuutta, jota pelkäsit niin paljon. Et vain halunnut nähdä sitä.

Paheksun sitä tapaa, jolla otit minut elämääsi. Sitä, jolla kahlehdit minut omaksi vangiksesi. En löytänyt avaimia rautarenkaisiin, eikä minulla ollut siipiä, joilla lentää pois. Silti jaksoin aina seistä vierelläsi, vaikka se tuntui väärältä. Kadun sitä, kuinka myöhemmin totuin siihen ja annoin sinulle luvan ottaa minut omaksesi. Antauduin siihen houkutukseen, jolle en olisi saanut antautua. Mietin yhä, mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta sitä ei olisi tapahtunut.

Ymmärsin liian myöhään teeskenteleväni itselleni olevani jotain, mitä halusin olla, mutta en ollut. Ymmärsin tulleeni kaltaiseksesi. Varistin viimeisetkin rippeet sinusta taakseni silloin kun suljit oven perässäsi jättäen minut pimeään huoneeseen. Siihen pimeyteen, joka kahlitsisi minut kateudellani ja ahneudellani. Minä olin halunnut liikaa ja minä olin ollut vainoharhainen. En keksinyt sille muutakaan selitystä.

What I really meant to say
is I’m sorry for the way I am
I never meant to be so cold
never meant to be so cold.

Sinä sanoit rakastavasi minua aina, tuli mitä tuli. Minä en luvannut sitä, sillä tiesin, että lupaukset eivät kestä koskaan. Tiesin, että se lupaus olisi täysin turha. Jompikumpi rikkoisi sen joskus. Minä katsoin sinua silmiin ja hymyilin osoittaakseni, että olisin sanonut samoin, jos olisin pystynyt. Sinä uskoit sen.

Minäkin uskoin ja myöhemmin ymmärsin olleeni tyhmä ja väärässä. En koskaan halunnut mitään muuta kuin olla kanssasi. Niin idioottimaiselta kuin se kuulostikin.
Halusin ymmärtää kaiken toisin, mutta onnekseni silmäni eivät olleet sokeat. Ne näkivät yhtä hyvin kuin aina. Ne näkivät lävitsesi. Et pystynyt piilottamaan valheitasi, vaikka kuinka tahdoit. Huomasin ne heti. Kaikkein pahinta oli, että minä en kyennyt valehtelemaan sinulle, vaikka yritin. Silti annoit minulle aina anteeksi.

Naurahdan hiljaa havahtuen takaisin tähän hetkeen. Olin idiootti. Et sinä koskaan edes rakastanut minua, olin sinulle pelkkä esine, jota pystyit näyttämään kaikille ja jolla pystyit ylpeilemään. Minulle riitti, vaikka tiesin, etten voinut unissanikaan päästää sinusta irti.

To you I’m sorry about all the lies
maybe in a different light
you could see me stand on my own again
cause now I can see me.
You are the antidote that got me by
something strong like a drug that got me high.

Katosin hiljaa pimeyteen ja kosketin itse Pimeyden Lordin kättä. Tein sen kaiken vain sinun vuoksesi. Siltikään minä en ymmärtänyt, ettet kaivannut sitä. Sinä annoit minun ymmärtää kaiken väärin, etkä korjannut käsityksiäni koskaan. Silti sait minut aina sekaisin ja tekemään mitä tahansa puolestasi. Ajoit minut hulluuden partaalle ollessasi poissa edes tunnin.

Joka aamu lähdit aikaisin ja palasit myöhään illalla. Minä yritin parhaani mukaan kestää sen ja keksiä sille ajalle tekemistä. Ajatukseni kuitenkin harhailivat muualla. Harhailivat kuvissa, joita en olisi halunnut nähdä., epäilyksissä, joita en olisi halunnut omistaa. En voinut antaa niille periksi, vaan halusin uskoa sinua. Tiesin kuitenkin, etten tulisi koskaan olemaan sinun. En koskaan riittäisi sinulle.

Joka ilta ilmestyit täsmällisesti, et minuuttiakaan myöhässä, mutta eräänä iltana et tullut lainkaan. Etsin sinua ja löysin sinut. Löysin sinut järjestämästä juhlia. Läksiäisjuhlia.

Sanoit, että sinä olisit kertonut, et olisi halunnut särkeä sydäntäni katoamalla. Minä en uskonut sinua, luulin sen olevan pelkkä temppu. Mutta sinä et valehdellut, vaikka olisin toivonut niin. Lähdit seuraavana iltana heilauttaen kättäsi, tuskainen katse silmissäsi. En koskaan antaisi anteeksi.

What I really meant to say
is I’m sorry for the way I am
I never meant to be so cold
never meant to be so cold.

Kuulen yhä hiljaisia askeleita takaani ja suljen ne korvistani. Ajatukseni harhailevat taas niissä vuosissa, jotka vietimme yhdessä. Olisin halunnut ne takaisin, mutta sinä et antanut. Kieltäydyit antamasta minulle takaisin elämääni ja pakotit minut jatkamaan sitä toista, jossa minua ei ole. Olen vain varjo itsestäni.

Tiedän ettet ollut sitä mitä etsin. Sinä et ollut edes mies. Olit pelkuri, joka katosi heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Jouduin katsomaan katkerana perääsi ja huusin nimeäsi. Sanoin silloin, etten tule enää ikinä olemaan missään tekemisissä kanssasi. Nimitin sinua pelkuriksi, raukaksi ja kaikiksi nimeltä mainitsemattomaksi, jotka olivat näiden sanojen synonyymejä.

Tahattomasti tai tahallisesti tein jotakin, josta saisin kostoni. Silti näin sinut silmissäni, enkä pystynyt enää kohtaamaan sinua – en halunnut enkä voinutkaan. Olin kieltänyt sen itseltäni. Olin kieltänyt itseltäni kaiken, mikä liittyi sinuun tai siirsi ajatukseni sinuun. Sinä satutit minua, kai tiedät sen?

Minä en halunnut ymmärtää, että teit kaiken minun vuokseni. Palattuasi olin kylmä, pelkkä kuori siitä, mitä olin ollut aiemmin. Sinä kummastelit ja tartuit olkapäähäni. Minä astuin taaksepäin työntäen sinut luotani, enkä edes tiennyt siihen oikeaa syytä. Halusin kostaa sinulle sen menetetyn yhteisen ajan, jonka olit poissa.

Tajusin liian myöhään satuttavani sinua sillä.

What I really meant to say
is I’m sorry for the way I am
I never meant to be so cold
never meant to be so cold.
I never meant to be so cold.

Hiljennän kävelyvauhtiani ja lähes pysähdyn. Uteliaisuus on herännyt sisälläni ja hahmo koskettaa olkapäätäni. Kosketus tuntuu tutulta ja lämpimältä. Käännyn häntä kohti ja kasvoilleni ilmestyy hämmästys. Vavahdan ja astun taaksepäin. Kylmänväreet viiltävät selkääni tehden ihoni alle haavoja. Muodostan nimesi huulillani, mutta en saa sitä sanotuksi. Sinä astut määrätietoisena eteenpäin ja otat kontaktin silmiini. Minä uppoan sinun omiisi, ne loistavat niin kirkkaina.

Painat huulesi hiljaa omilleni ja annan hyvänolon tunteen virrata ylitseni, vaikka en saisi. Pian ymmärrän miksi tämä kaikki oli tehty, miksi ajattelen sinusta niin kuin ajattelen. Painan käteni rintakehääsi vasten ja työnnän sinut kauemmaksi. Astun itse taaksepäin niin pitkän matkan, että en ylety koskettamaan sinua, etkä sinä minua. Tuijotan yhä silmiisi hengittäen raskaasti. Kasvoillasi pysyy yhä tuo sama ilme.

Tällä kertaa en pysty näkemään mitä ajattelet. Peität tuskan hymysi alle hetkeksi, mutta vakavoidut pian ja katsot minua kuin vaatien jotain. Kuin olisin palkintosi. Astut kohti minua, mutta astun itsekin taaksepäin ja ymmärrät, ettet pääse luokseni tällä kertaa. Olet päässyt jo liian useasti.

I never really wanted you to see
the screwed up side of me that I keep
locked inside of me so deep
it always seems to get to me
I never really wanted you to go.
so many things you should have known
I guess for me there’s just no hope
I never meant to be so cold.

Minä katson suoraan silmiisi, etkä värähdäkään. Sait minut kiinni, etkä aio päästää irti. Seisomme vastakkain pienen välimatkan päässä toisistamme. Ilmeesi on vakava ja ahdistunut. Minä puolestani hymyilen. Hymyilen, vaikka tiedän, ettei minun pitäisi. Sinä satutit minua ja haluaisin itkeä, mutta en voi tehdä sitä sinun nähtesi. En voi kertoa, kuinka se todella sattui. En voi kertoa, kuinka kaipasin sinua, enkä sitä, kuinka rauhattomana valvoin jokaisen yön lähtösi jälkeen.

Tuijotat yhä ja haluaisin antautua katseeseesi, mutta en vain voi. Se ei sovi minulle, se ei ole minun tapaistani. Sen sijaan ujutan hiljaa sauvan taskustani. Näet sen, mutta ilmeesi ei värähdäkään. Sinä tiedät mitä voin tehdä sillä. Ihailen peräänantamattomuuttasi, mutta en voi luovuttaa, kun olen näin lähellä. Minä saisin viimeisen kostoni, sen minkä sinä ansaitsisit.

”Avada Kedavra”, lausun ilmaan sanat ja vihreä valosuihku lentää sinua kohti osuen rintaasi.
Lennät ilman halki osuen maahan kauempana. Kävelen luoksesi hymyillen.
Hah. Luulitko minun itkevän? Olit väärässä.

What I really meant to say
is I’m sorry for the way I am
I never meant to be so cold
never meant to be so cold.

Hymyni katoaa äkillisesti ymmärrettyäni tekoni. Olen murhannut sinut, olen murhannut meidät. Kuten aina, haluan kieltää tosiasiat, mutta katsoessani sulkeutuneisiin silmiisi, näen yhä sen saman, vangitsevan katseen, joka niissä loisti hetkeä aiemmin. Murhasin osan itsestäni kun murhasin sinut. Murhasin oman veljeni. Vihdoin otteeni kirpoaa ja kyyneleet valuvat poskelleni ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Olen pahoillani.

Kumarrun ja silitän tummia hiuksiasi sanomatta sanaakaan. Vihreiden silmiesi liekit ovat tanssineet tanssinsa loppuun ja jäljellä on enää tuhka. Nostan velton ruumiisi ja syleilen sitä tietäen, ettet enää palaa. Ei olemassa sellaista taikaa, joka palauttaisi elämän – siihen ei pysty edes rakkaus. Lasken sinut varovasti maahan asettaen kätesi ristiin rintasi päälle. Näytät siltä kuin nukkuisit.

Ymmärrän vasta nyt, että sinä olit minun elämäni ja sitä ei enää ole. Pyyhin kasvoilleni vierineet kyyneleet ja suljen silmäni hetkeksi. Puristan kädessäni taikasauvaa, jolla juuri äsken murhasin rakastettuni, sielunveljeni, elämänkumppanini. En voi antaa itselleni tuota tekoa anteeksi. Suljen silmäni ja hymyilen, jonka jälkeen lausun kaksi sanaa ja osoitan taikasauvalla itseäni.

Sinun ei tarvitse mennä yksin. Minä olen mukanasi, minä olen vierelläsi. Minä olen rakkaasi, minä olen vihamiehesi. Olen kaikkea mitä sinulla on, mitä sinulla ei ole ja mitä sinä et koskaan saa. Olen ainoa asia, jota et voi koskaan omistaa.

Anna minulle anteeksi.

What I really meant to say
is I’m sorry for the way I am
I never meant to be so cold
never meant to be so cold.