VALHEIDEN VERKKO

Paritus: Lily/James
Ikäraja: K-11

This time, This place
Misused, Mistakes
Too long, Too late
Who was I to make you wait

Kaikki tuntuu oudolta, hämärältä ja lumiselta. Johtuuko se tästä talvesta? Sitä en tiedä. Sisälläni vellovat kaikki mahdolliset tunteet – rakkaus, viha, kaipaus, kateus. En tiedä mikä niistä pääsee valloilleen, sillä olen pitänyt ne kaikki sisälläni niin hyvin kuin olen kyennyt. Silti tuntuu, että jotakin puuttuu. Jotakin tärkeää. Aivan kuin se olisi osa minusta, jota en ole koskaan löytänyt. Sen tilalla on pelkkää tyhjää. Sen tilalla on vain tukahdettuja tunteita, joita en tiennyt edes olevan. Enkä edes välittänyt.

Tiesin huijaavani itseäni ja huijaavani kaikkia, enkä silti luovuttanut. Olin aivan liian ylpeä siihen. Tuntuu kuin sydäntäni peittäisi routa, joka on peittänyt kaiken alleen. Minä en tahdo elää tässä valheiden verkossa.

Just one chance
Just one breath
Just in case there’s just one left
‘Cause you know,
you know, you know

Makaan hiljaa vuoteessani hämärässä huoneessa. Tuijotan kattoa ja huokaisen hiljaa. Räpäytän silmäluomeni kiinni ja näen ympärilläni saman huoneen ja saman katon, jota tuijotin äskenkin. Huokaisen uudestaan ja toivoisin sinun olevan lähelläni. Tuijotan hiljaa hämärän huoneen seiniin tuntematta halua sulkea silmiäni. Katson pimeyteen, joka oli vähällä viedä minut. En uskalla antaa sen viedä itseäni.

Nousen hiljaa ylös vaeltaen huoneeni ovea kohti. Tartun varovasti kiinni kahvasta ja painan sitä hiljaa alaspäin. Katoan käytävään hiljaisin, mutta varmoin askelin.

Laskeudun alas portaita, joiden hennot narahdukset rikkovat täydellisen hiljaisuuden. Paljaat varpaani koskettavat niiden kylmää pintaa. En huomannut laittaa tohveleita jalkaani ja nyt kadun sitä. Kylmyydestä huolimatta jatkan matkaani kohti pientä avonaista huonetta, jota kutsutaan keittiöksi. Kuljetan katsettani hitaasti lävitse olohuoneen ja sen esineiden ennen kuin siirryn lähemmäs keittiötä. Olohuoneen takassa palaa vielä hiillos, jota tuijotan lumoutuneena. Pysähdyn hetkeksi unohtaen sisälleni tiensä raivanneen kylmyyden. Olen kuin karhunpentu vailla talviturkkia. Takka huokuu vielä lämpöä taloon, mutta ei yllä kaikkialle.

That I love you
I have loved you all along
And I miss you
Been far away for far too long

Säpsähdän kuullessani takasta ritinää. Loppuun palaneet hiilet murtuvat ja vierähtävät pois niiden päältä, jotka eivät jaksa niitä enää kannatella. Annan katseeni kulkea kelloon, jonka viisarit osoittavat kahta. Vavahdan kylmyyden jälleen vallatessa minut ottaessani askeleita keittiön suuntaan. Tuntuu kuin jalkani olisi naulittu kiinni jääkylmään lattiaan. Kylmyys hiipii jo mieleeni, mutta en anna sen tunkeutua sisään. Selässäni kulkevat kylmänväreet kertovat minulle siitä, kuinka väärin olin tehnyt lähtiessäni huoneestani keskellä kylmää yötä.

Kuljen kohti keittiötä laskien käteni pyökkipöydän päälle, jonka varjo näyttää pieneltä puutalolta. Säpsähdän hieman saadessani tikun sormeeni, mutta se ei estä minua etenemästä. Katson sormenpäätäni, jota koristaa ohut, sileä puunpalanen. Otan tikun toisen käteni peukalon ja etusormen väliin tiiraillen sitä aivan kuin se olisi suuri aarre. Se on aivan tavallinen tikku ja silti katson sitä lumoutuneena. Hetken ajattelen, että tuo puunpalanen oli tarkoitettu merkiksi jostakin. Lasken tuon äsken sormenpäähäni tarttuneen puunpalasen takaisin pöydälle odottamaan seuraavaa uhriaan.

I keep dreaming you’ll be with me
and you’ll never go
Stop breathing if
I don’t see you anymore

Siirryn askel askeleelta lähemmäksi keittiötä ja hengitän sisällä kulkevaa tukkoista, viileää ilmaa keuhkoihini. Kuvasi palaa mieleeni hetkittäin saaden minut värähtelemään hiljaa. Mitä minä oikeastaan tunnen? Vihaa? Ei, se olisi väärin molempia kohtaan. Enkä minä halua valehdella itselleni enää. Kuinka rohkea minun täytyisi olla, jotta saisin kohdattua totuuden? Ei, se hetki ei ole nyt. Minä en pysty siihen.

Liu’un hiljaisin askelin kohti astiakaapistoa. Avaan pienen, puisen oven, jonka takaa paljastuu äärimmäisyyksiin levinnyt kuppikokoelma. Nostan käteni kurottamaan hyllyltä pientä pyöreää kuppia, jossa on sinisellä värillä kuvioidut reunat. Saan hivutettua kupin käteeni ja nostan sen alas sulkien kaapin oven varovaisella liikkeellä.

Asetan liedelle tulen ja nostan hopeisen kahvipannun sen päälle. Nostan kupilla pannuun niin paljon vettä, kuin tarvitsen. Hiljaa kuuntelen kuinka tuli alkaa tanssia iloisesti hehkuen lämpöä ympärilleen. Hehkuen sitä minun suuntaani. Odotan hetken, kunnes vesi kiehahtaa ja annan tulen vaipua hiillokseksi – aivan kuten takassa. Kaadan kuuman veden kuppiini, johon olen asettanut teelehdet jo valmiiksi.

On my knees, I’ll ask
Last chance for one last dance
‘Cause with you, I’d withstand
All of hell to hold your hand

Kävelen hitaasti kohti olohuonetta ja kohti kutsuvaa takan lämpöä, joka vielä viruu siellä minun vuokseni. Kuuma tee lämmittää jääkylmiksi paleltuneita käsiäni ja minä puolestani yritän olla läikyttämättä sitä mihinkään. Tunnen lämmön hitaasti kulkevan kämmenieni kautta hartioihini ja levittäytyvän sieltä koko kehooni. Hivuttaudun punaiselle sohvalle, jonka pehmeys kutsuu minua luokseen ja uppoan sen syleilyyn.

Asetan selkäni nojaamaan käsinojalle ja nostan paljaat jalkani sohvalle yrittäen imeä siitä lämpöä. Kohotan teekupin huulilleni, jotta niidenkin väri alkaisi hiljalleen palautua. Juon teetä pieninä kulauksina, jotta lämmön tunne säilyisi mahdollisimman pitkään.

Käännän katseeni teestä sohvan toiseen päätyyn jossa lojuu lämmin peitto. Lasken teekupin hiljaa pöydälle varoen kolauttamasta sitä ja herättämästä muita.

Nojaudun eteenpäin ja kurotan kohti peittoa saaden sen sormieni väliin. Vedän sitä itseäni kohti nostaen itseni samalla pystyyn. Asetan sen lämmittämään palelevia jalkojani ja nostan teekupin pöydältä juoden loput alas yhdellä suurella kulauksella ja hetkellisellä hyvänolon tunteella.

I’d give it all
I’d give for us
Give anything but I won’t give up
‘Cause you know,
you know, you know

Lasken kupin takaisin pöydälle ja nostan peiton päälleni kääriytyen siihen kuin pentu emonsa kylkeen. Huokaisen hiljaa ja kierrätän katsettani huoneessa, jota valkea lumihanki valaisee. Hieron käsiäni yhteen yrittäen lämmittää niitä. Puhallan lämmintä ilmaa hankauksien joukkoon saaden oloni tuntumaan uniselta. Vilkaisen nopeasti ikkunan suuntaan ja näen valkeiden hiutaleiden lipuvan hiljalleen alas. Katson hetken tuota kaunista näkyä – kaunista, mutta kylmää.

Painan pään käsiini tuntien oloni hylätyksi ja yksinäiseksi. Valtava kaipuun tunne valtaa minut, mutta en edes tiedä mitä kaipaan. Ehkä kaipaan jotakuta, joka lämmittäisi minua tällaisella säällä. Jonkun, joka hymyilisi, kun olen allapäin. Mutta se olisi täysi mahdottomuus.

Siirrän käteni jälleen pitelemään peittoa, joka hetkittäin liukuu pois harteiltani. Haluan sen lämmittävän minua, mutta tiedän ettei se pysty. Se on tarjonnut minulle kaiken lämpönsä. Tuijotan hetken takkaa ja siellä kyteviä pieniä lämmön kipinöitä.

That I love you
I have loved you all along
And I miss you
Been far away for far too long

Annan peiton valahtaa pois päältäni hitaasti noustessani ylös ja napatessani teekupin käteeni. Kävelen kohti ikkunaa, joka edelleen näyttää saman, kylmyyttä hehkuvan maiseman. Hakeudun sen eteen ja tuijotan ulos talvisäähän. Kohtaan katseellani lumiukon, jonka naapuruston lapset ovat rakentaneet ja katson sitä apein mielin. Mitä lapsuus oikeastaan oli? Koska olin viimeksi rakentanut lumiukon tai jättänyt kynttilöitä palamaan lumilyhtyjen sisään?

Harpon huokaisten kohti keittiötä, johon jätän käyttämäni sinireunaisen kupin. Lämmitän käsiäni hetken liedestä nousevalla lämmöllä ajautuen jälleen omaan maailmaani – siihen missä totuus ei ole totuutta ja valheita arvostetaan. En minä ole sellainen.

Lähden kulkemaan hiljaisin askelin kohti yläkertaa vilkaistuani vielä viimeisen kerran ulos tuohon tappavaan kylmyyteen. Nousen hitaasti ylös narisevia portaita pitkin. Varon askeliani, sillä tiedän, missä kohtaa portaat narisevat pahimmin. Kuuntelen hiljaa muista huoneista kuuluvaa hengitystä ja vaellan itse oman huoneeni oven eteen jääden tuijottamaan sitä hetkeksi.

I keep dreaming you’ll be with me
and you’ll never go
Stop breathing if
I don’t see you anymore

Avaan oven hitaasti astuen sisään omaan, hämärään, lämpimään huoneeseeni, jonka on yhtäkkiä vallannut viileys ja harmaus. Tuijotan hetken vuodettani, jonka toisessa päässä lepää mytyksi potkittu peitto. Astelen hiljaa kohti ankeutta ja kohti totuutta. Tiedän, etten voi valehdella itselleni enää. Tiedän, että kaikki muut joutuvat kärsimään siitä minua enemmän. Istun ensiksi vuoteen reunalle, josta asettaudun lepäämään pehmeän patjan päälle. Nostan peiton korviini asti ja odotan.

Sinä valtaat jälleen ajatukseni. En tiedä miten sen teet, mutta valtaat kuitenkin. Etkä päästä muita ajatuksia virtaamaan itsesi ylitse. Minua pelottaa se mitä on tulossa. Minua pelottaa.

Kuulen kellon tikittävän yhä. Aika ei ole pysähtynyt kuten luulin. Se kuluu vain hitaammin. Sekunnit muuttuvat minuuteiksi, minuutit tunneiksi. Olen sulkenut silmäni jo monta kertaa siinä toivossa, että nukahtaisin, mutta se ei ole onnistunut. Tuijotan yhä ankean harmaata kattoa ja suljen silmäni antautuen uuteen yritykseen.

So far away
Been far away for far too long
So far away
Been far away for far too long
But you know, you know, you know

Annan ajatuksieni pysähtyä hetkeksi ja onnistun nukahtamaan. Liu’un hiljaa kohti harmaata maailmaa, jossa lumi on yhä valkeampaa. Kuljen hitaasti eteenpäin, kunnes huomaan, että en enää palele. Lumi ei tunnu kylmältä, eikä minun ole enää kylmä. En osaa selittää mikä sen kaiken on saanut aikaan. Kuljen hiljaa pitkin pientä lumeen aurattua polkua kierrättäen katsettani ympärilläni vainoavissa puissa ja harmaalla, öisellä taivaalla, joka on täynnä mustia pilviä. Olenko minä saanut tämän kaiken aikaan?

Pelko valtaa sieluni pala palalta ja tahdon palata kotiin – siihen samaan tuttuun, harmaaseen huoneeseen. Yritän huutaa, mutta kurkustani ei lähde ääntä, milloin huomaan olevani mykkä. Turhautuneena jatkan matkaani eteenpäin hitain ja epävarmoin askelin. Jalkani voisivat pettää minut milloin tahansa, mutta en anna niille sitä valtaa. Minä kohtaan sen. Kohtaan totuuden, jota ole vältellyt liian kauan. Ennen juoksin pakoon pelkurina ja luovuttajana, mutta nyt seison sanojeni takana. Minä en luovuta!

Tuulenvire kehrää korvani juuressa värisyttäen tärykalvoani ja muodostaen sanoja. Kuulen hiljaisia kuiskauksia ja käännyn katsomaan taakseni sydän jyskyttäen yhä kovempaa. En näe ketään, mutta kääntyessäni takaisin kohti suuntaa, johon kävelen, huomaan eteeni ilmestyneen hahmon, jonka kasvot saavat sydämeni pysähtymään.

I wanted
I wanted you to stay
‘Cause I needed
I need to hear you say

Tuijotan hetken kuvaa lasittuneilla silmilläni, kunnes käännän katseeni lumihankeen. Välttelen hahmon katsetta tiiviisti, kunnes ymmärrän, ettei siitä ole hyötyä. Se on tehtävä ennemmin tai myöhemmin. Ja sitä enemmän satutan muita mitä myöhäisemmäksi sen jätän.

”James, minä…”, kuiskaan hiljaa kunnes sinä peität huuleni sormellasi.
Painat huulilleni kevyen suudelman merkiksi ikuisesta liitostamme. Minä tiedän, että olen pakoillut sinua. Minä tiedän, että olen kieltänyt kuolemasi. Minä luulin olevani yksin, mutta olin väärässä. Minä valehtelin itselleni, satutin itseäni, satutin muita. Mutta kaikkein eniten satutin sinua.

Näen kasvojesi painuvan hymynvireeseen irrottautuessasi suudelmasta. Minä kohtaan silmilläni sinun katseesi, joka huokuu lämpöä. En tunne olevani enää niin yksin. Tunnen kuuluvani tänne. Tähän kylmyyteen, johon vain sinä tuot lämmön.

Syleilet minua ja tunnen lämmön virtaavan kehossani. Tunnen, kuinka kehomme kietoutuvat yhdeksi jättäen maailmalle vai sen, mikä on ulkopuolellamme – ankeuden, surun ja kylmyyden. Voisin jäädä tähän hetkeen, jolloin en tunne enää olevani yksin. Minulla on sinut.

That I love you
I have loved you all along
And I forgive you
For being away for far too long

Tunnen piston sydämessäni ja herään. Avaan silmäni, enkä näe enää sinua vaan harmaan, yksitoikkoisen huoneen. Luomasi lämpö on kadonnut, enkä tavoita sitä näin kaukaa. Kierrätän katsettani vielä viimeisen kerran huoneessa, jonka näen viimeisenä. Hymyilen samalla kun puristan silmäni kiinni antaen kyynelten valua ja kostuttaa tyynyliinan. Sillä ei ole enää väliä. Millään ei ole enää väliä. Minä olen tulossa.

Annan huoneessa virtaavan kylmyyden tarttua ensin raajoihini, joiden kautta se pääsee kalvamaan koko kehoani. Suljen silmäni yhä hymyillen. Minä olen onnellinen, kun olen sinun kanssasi. Hiljaa tunnen, kuinka kylmyys alkaa kohota jaloistani ylöspäin. Tunnen kuinka se silittää selkääni ja niskaani tarttuen hiuksiini ja kasvoihini. Tunnen kyynelten jäädyttävän silmäni kiinni ja tiedän, ettei tästä ole paluuta. Viimeisenä se tarttuu sydämeeni ja jäädyttää sen pysähdyksiin. Tiedän, että en enää herää, vaikka minua yritettäisiin herättää. Haluan pyytää anteeksi, mutta luulen heidän tietävän, että olen nyt onnellinen.

Viimeisen hengenvetoni myötä taivas muuttui pilvettömäksi ja sen keskelle syntyi kirkas tähti. Minä olen kotona.

So keep breathing
‘Cause I’m not leaving
Hold on to me and
never let me go.